Uskonpuhdistuksen aika, 1500-luku
Uskonpuhdistus Helsingin pitäjässä
Kun uskonpuhdistus tuulahti Ruotsiin 1500-luvun alussa, sai kuningas Kustaa Vaasa itselleen oikeuden puuttua kirkon omaisuuteen. Helsingin pitäjän kirkosta kuninkaan kassaan päätyi ainakin kuparijalkainen risti ja kultaamaton ehtoolliskalkki. Kuninkaan oikeus koski myös kymmenysverotusta, josta kolmannes jäi edelleen pitäjän kirkkoherralle, mutta muu meni kuninkaalle. Papistoa vaadittiin aluksi tekemään testamenttinsa kuninkaan hyväksi; papin perhe tunnustettiin lailliseksi perijäksi vasta noin vuonna 1570.Uskonpuhdistuksen vaikutukset näkyivät kirkon sisustuksessa hyvin hitaasti. Alttarikaapit sekä pyhimysveistokset saivat olla paikoillaan, mutta pyhimysten kuvia ei saanut palvoa. Sivualttarit poistettiin vasta lisätilan saamiseksi. Luterilaisuuden myötä saarnastuolin hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, mutta se saatiin lahjoituksena vasta vuonna 1649. Kun kruunu takavarikoi kirkon maaomaisuutta ja arvoesineitä, aateliston lahjoitusten merkitys korostui entisestään.
1500-luvun alkupuolella päätettiin ruotsinkielisten jumalanpalvelusten toimittamisesta seurakunnissa. Tämä oli suuri muutos, sillä nyt tavalliset seurakuntalaisetkin alkoivat ymmärtää saarnojen sisältöä. Uskonpuhdistus toi sekä opillisia että kultillisia muutoksia kirkolliseen elämään.
Myös uusien oppien ja tapojen käyttöönotto sujui aluksi hitaasti, sillä tavallisesti se oli kokonaan kirkkoherrasta riippuvaista. 1600-luvun alkupuolella seurakuntien hoitoa ryhdyttiin tehostamaan mm. jakamalla suuria seurakuntia pienemmiksi. Helsingin pitäjästä erotettiin Nurmijärvi omaksi seurakunnakseen vuonna 1630. Lisäksi länsiosa Helsingin pitäjän seurakunnasta liitettiin Espooseen, itäosa Sipooseen ja osia pohjoisesta Tuusulaan. Vuonna 1638 Helsingin kaupunkiin perustettiin oma seurakunta pitäjän eteläisistä osista, johon Helsingin pitäjän seurakuntakin liitettiin vuonna 1652.
Suomenkieliset jumalanpalvelukset alkoivat vasta 1600-luvulla. Vähitellen jumalanpalveluselämä ja sakramentit uudistettiin luterilaisen käytännön mukaisiksi, ja katolliset elementit, kuten sielunmessut, katosivat jumalanpalveluksista. Luterilaisessa seurakuntatyössä korostui opetuksellinen puoli, jonka tavoitteena oli, että seurakuntalaiset osaisivat mm. katekismuksen pääkappaleet ja tavallisimmat rukoukset.
Lähteet: Pyhä Lauri Virossa ja Helsingin pitäjässä, Kivistö Pirjo / TietoVantaa (viitattu 21.6.2004), ja Pyhän Laurin kirkko: Maltillinen uskonpuhdistus (viitattu 21.6.2004)