Suurvallan osana, 1600-luku

Ruotsin suurvalta

Nuijasodan jälkeen Suomea alettiin määrätietoisesti ruotsalaistamaan. Etenkin talonpojat pyristelivät tätä vastaan, mutta vähitellen ruotsista tuli sivistyneistön kieli. Tuomareilta ja muilta virkamiehiltä vaadittiin ruotsinkielisyyttä. Vuonna 1649 ruotsista tuli toinen koulukieli latinan rinnalle.

Suomen armeijaa kehitettiin itsenäiseksi kansalliseksi armeijaksi, ja vuonna 1682 perustettiin ruotujakolaitos. Armeijaa myös käytettiin ahkerasti Ruotsin vallatessa Norjan sekä laajoja alueita Venäjältä ja Puola-Liettualta. Kun kuningas Kustaa II Aadolf vei Ruotsin 30-vuotiseen sotaan (Ruotsi mukana v. 1630-1648) Saksaan, oli valtaosa sen asevelvollisista sotilaista suomalaisia - mukana myös helsingin pitäjäläisiä. Ruotsi sai suureksi osaksi kiittää suurvalta-asemansa saavuttamisesta suomalaisia hakkapeliittoja.

Kuningas tarvitsi rahaa sodankäyntiin, ja tällä kertaa sitä otettiin aatelistolta, jonka valta oli kruunun näkökulmasta kasvamassa liian suureksi. Vuoden 1655 neljännesreduktiolla otettiin neljäsosa aateliston maasta ja vuoden 1682 isolla reduktiolla palautettiin loputkin kreivi- ja vapaaherrakunnat kruunulle.

Kreivin aikaan

Vuosina 1637-40 ja 1648-51 Suomen kenraalikuvernöörinä oli kreivi Pietari Brahe. Hän perusti 10 uutta kaupunkia, postilaitoksen, kestikievarilaitoksen sekä useita yrityksiä, mm. rautaruukkeja. Myöhemmin hän kirjoitti: "minä olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen". Tämä pitikin paikkansa.

1600-luvulla Helsingin pitäjästä kehittyi yksi Uudenmaan vauraimmista pitäjistä. Kaski- ja peltoviljelyn, karjanhoidon, metsästyksen ja kalastuksen lisäksi puutavarakauppa ja Vantaankoskelle rakennetut myllyt kukoistivat. Lisäksi Helsingin kaupunki sai tapulioikeudet, mutta sen kautta kulkenut kauppatavara oli muihin tapulikaupunkeihin verrattuna vähäistä.

Koska pitäjä sijaitsi Turun ja Pietarin välisen suuren rantatien, ns. kuninkaantien, varrella, Hakkilaan saatiin oma kestikievari 1660-luvulla. Tästä tosin seurasi käräjöintiä, kun kievarissa harrastettiin laitonta salakauppaa.

Katovuodet

Vuosisadan lopulla ilmasto oli poikkeuksellisen kylmää ja viljasadot huonoja. Suurina kuolonvuosina 1695-97 jopa 20-30% kansasta menehtyi nälkään ja tauteihin.

Katovuosien, jatkuvan sotimisen ja Tallinnaan suuntautuneen muuttoliikkeen takia Helsingin pitäjän väkiluku ei juurikaan noussut 1600-luvulla, vaan pysytteli 2500-3000:n välillä. Ankarista koettelemuksista huolimatta kehitystä tapahtui etenkin Ruotsi-Suomen hallinnossa, joka jakaantui paikallis- ja keskushallintoon. Tämä jako on säilynyt osittain muuttumattomana nykyajalle asti.