Kustavilainen aika, 1780-1809
Kuninkaallinen Isänmaallinen Seura
Vuonna 1766 perustettu Kuninkaallinen Isänmaallinen Seura on kuvaava esimerkki hyödyn ajasta. Se jakoi viranomaisten ja työnantajien suositusten perusteella kunniamitaleja ansioituneille henkilöille, elinkeinojen kehittämisestä, ammattitaitavuudesta, viljelyahkeruudesta jne.Seuran arvostetun hopeisen kunniamerkin sai Helsingin pitäjässä mm. Königstedtin kartanon pitkäaikainen taloudenhoitaja Magdalena Backman. Arvostetun hopeisen lusikan hänelle luovutti Seutulan kartanonherra, majuri Carl Johan Aminoff maaherran edustajana keväällä 1787 pitäjän kirkolla järjestetyssä juhlassa. Hopealusikkansa neiti Backman oli ansainnut yli 16 vuoden yhtämittaisella uskollisella ja taitavalla palvelulla Königstedtissä. Kartanon omistaja, Viaporin linnoitusupseeri kapteeni H.H. de Carnall, oli vähitellen siirtänyt koko taloudenpidon vastuun uskolliselle palvelijalleen.
Majuri Aminoffin juhlapuhe kuvastaa hyvin aikakauden virallisia arvoja. Rahvasta ja varsinkin palvelusväkeä haluttiin hyvän esimerkin avulla opastaa uskollisen palvelun ja ahkeran työnteon hyveisiin. Toivottavaa olisi, Aminoff totesi, että "tämä loistava kunnia -- liittäisi kaikkien niiden sydämiin, jotka kuuluvat palvelevaan osaan kansalaisia, todellisen innon jumalanpelkoon ja hyveeseen, sekä halun uskollisella ja monivuotisella palvelulla -- ansaita sama kunnia ja kunniamerkki".
Esivalta ja Isänmaallinen Seura yrittivät kaikin keinoin edistää varsinkin maataloutta ja maanviljelyä. Maatalousmenetelmien parantaminen, uudisviljelyn tehostaminen ja ylipäätään rahvaan tilanhoidon kohentaminen olivat asioita, joihin kiinnitettiin huomiota. Myös Tikkurilan Hertasin perintötilaa viljelevän Elias Anderssonin palkitseminen (v. 1787) "tehdyistä uudisviljelyksistään ja hyvästä taloudenpidostaan" on nähtävä tätä taustaa vasten: se palveli esimerkkinä ja innoittajana pitäjän muille talonpojille. Kyseisen maanviljelijän uudisrakennukset olivat "mitä sievimmin ja edullisimmin" rakennettu, pihan ympärillä oli punaiseksi maalattu säleaita ja uudet pellot olivat hyvin ojitetut.
Alkuperäisteksti: Helsingin pitäjän historia - osa 3, Kuisma Markku, Vantaa 1991, sivut 185-186