Kustavilainen aika, 1780-1809

Hyödyn ja Kustaa III:n aika

1700-luvun jälkipuoliskoa on kutsuttu hyödyn ja valistuksen ajaksi. Maatalouden merkitystä korostettiin ja koko talous- ja yhteiskuntaelämän monipuoliseen kehittämiseen panostettiin. Maatalouden ongelmiin, työvoima- ja väestökysymyksiin sekä kaupan, käsityön ja teollisuuden kukoistuksen esteisiin haettiin innokkaasti uusia ratkaisuja niin esivallan kuin Kuninkaallisen Isänmaallisen Seurankin toimesta.

Kuningas Kustaa III:n aikana Ruotsin hovissa jäljiteltiin Ranskan kuningas Ludvig XVI:n tyyliä. Tästä sai alkunsa suosittu kustavilainen tyyli, taidesuuntaus, joka pyrki yksinkertaisuuteen ja selvyyteen. Se vaikutti paitsi ylimystön kulttuurielämässä, myös kansanomaisissa huonekaluissa pitkälle 1800-luvulle.

Maanviljely tehostuu

Maanviljelysmenetelmät kehittyivät 1800-luvulle tultaessa, ja pitäjässä siirryttiin kehittyneempään kolmivuoroviljelyyn. Ruis säilytti 1800-luvulla asemansa tärkeimpänä viljakasvina: sen osuus oli jopa 50-60%. Myös peruna jatkoi voittokulkuaan ja 1830-luvulle mennessä siitä tuli viljan ohella tärkein ravinnonlähde.

Usein edelläkävijöitä olivat säätyläiskartanot, jotka mm. ottivat käytöön uusia auratyyppejä ja työkoneita. Talonpojat turvautuivat vielä pitkään itsevalmistamiinsa, puisiin, vain osin raudoitettuihin työvälineisiin. 1830-luvulle mennessä kylvökoneita oli pitäjässä kymmenen - todennäköisesti yksinomaan herraskartanoissa.

Myös läheisyys nopeasti kasvavaan Helsingin kaupunkiin synnytti 1800-luvulla uuttaa vireyttä pitäjän maatalouteen ja erityisesti karjanhoitoon, jota entistä useampi alkoi harjoittamaan. Talonpoikien karjanhoito oli tosin vielä 1800-luvullakin kehittymätöntä ja vanhanaikaista.

Suomen sota ja Porvoon valtiopäivät

Venäjän joukot hyökkäsivät Suomeen helmikuussa 1808, kun Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf ei taipunut Venäjän painostukseen liittyä Ranskan Englannille julistamaan mannermaasulkemukseen. Sota alkoi suomalais-ruotsalaisten joukkojen perääntymisellä Ouluun, mutta sen jälkeen vihollisesta saatiin voitto Siikajoella ja Revonlahdella. Yllättäen Viapori antautui 4.-6. toukokuuta. Pääarmeija taisteli vielä menestyksellisesti, mutta Ruotsi joutui myöntymään aselepoon venäläisten saadessa lisäjoukkoja ja vetäytymään Kemijoen taakse vuoden loppuun mennessä. Kesällä ja syksyllä 1809 käytiin vielä meritaisteluja Lounais-Suomessa. Sota päättyi Haminan rauhaan syyskuussa 1809.

Aleksanteri I kutsui Suomen säädyt koolle jo ennen rauhansopimusta Porvoon valtiopäiville 25.3.-19.7.1809. Säädyt vannoivat uskollisuutensa uudelle hallitsijalle, ja Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan autonomisena suuriruhtinaskuntana. Suomalaiset vapautettiin sotaväen pidosta 50 vuodeksi ja verotulot luvattiin käyttää Suomen hyväksi. Hallinnon ohjenuoraksi jäi edelleen Ruotsin laki, ja myös hallintokieleksi jäi ruotsi, vaikka ruotsinkielisten osuus väestöstä oli korkeintaan viidesosa. Viralliseksi rahaksi tuli Venäjän rupla, mutta yksityisessä rahaliikenteessä sai edelleen käyttää vanhaa Ruotsin rahaa.