Keskiaika, 1155-1500

Verotus keskiajalla

Margäld- eli markkavero

Markkavero oli vanhin päävero, jota kutsuttiin nimellä markagäldspengar. Sitä maksettiin kruunulle manttaalin (ruots. miesluku) mukaan. Manttaali-sanan sisältö on vaihdellut paljon, ja Porvoon läänissä, johon Helsingin pitäjäkin kuului, sillä tarkoitettiin varhaiselta keskiajalta lähtien irtainta omaisuutta (esimerkiksi karjaa), eikä viljeltyä maata, kuten myöhemmin. Vero myös maksettiin irtaimesta omaisuudesta vanhan sopimuksen mukaan. Helsingin pitäjästä maksettin veroa 75 manttaalin mukaan. Sipoo maksoi saman verran, Porvoo 72 ja Pernaja sekä Pyhtää 64 manttaalia. Jokaisesta manttaalista oli maksettava vuosittain puoli markkaa ja yhdeksän killinkiä. 1540-luvulla markkavero sulautui täysveroon.

Täysvero

Täysvero suoritettiin markkaveron tapaan manttaalien mukaan. Kuitenkin täysveromanttaali tarkoitti eri asiaa kuin margäld-manttaali. Helsingin pitäjässä täysveromanttaaleja oli 200, joista jokaisesta oli maksettava:

työrahoja	9 killinkiä		voita	16 markkaa
läskirahoja	5,5 killinkiä		leipää	1 kpl
kivirahoja	2 killinkiä		munia	10 kpl
ruista	16 vakkaa		tuohta	30 kaistaletta
maltaita	16 vakkaa		niintä	7 markkaa
kauroja	16 vakkaa

Lisäksi jokaisesta 10 täysveromanttaalista muodostui yksi nautakunta, jonka oli suoritettava verona 1 nauta ja 2 lammasta.

Veromarkka

Viljellyn maan määrään perustunut veronlaskentayksikkö, joka otettiin käyttöön 1540-luvulla täysveromanttaaleihin siirryttäessä. Yksi veromarkka vastasi noin 6,25 tynnyrinalaa peltomaata kuitenkin vaihdellen paikallisesti maan laadusta riippuen.

Flöteskatt

Sopimusvero, jota maksoivat sellaiset verovelvolliset, joilta ei syystä tai toisesta vaadittu samanlaista veroa kuin tavallisilta talollisilta. Flöte-veroa maksoivat esimerkiksi vanhat rälssit ja muut tilat, joita ei jostakin juridisesta syystä voitu verottaa tavanomaisesti.

Länsmansränta-vero

Nimismiesvero, jota perittiin pitäjiltä.

Kirkollisverot

Kirkolle maksettiin manttaalien mukaan ns. matskott- eli ruokalisäveroa, komål- eli lehmälukuun perustuvaa veroa sekä näbbeskatt-nimistä "nokkaveroa", jotka kaikki suoritettiin voina. Lisäksi kirkolle oli maksettava ruis- ja ohraviljan kymmenykset. Kymmenykset jaettiin tiettyihin määräosiin papin ja kirkon kesken. Kirkon osa jaettiin edelleen osaksi kaniikille (tuomiokirkon papille), pitäjän kirkolle ja tuomiokirkolle. Tavallisesti kirkon osuus muutettiin rahaksi, koska se oli helpompi kuljettaa lopullisille saajilleen. Tämän takia kirkko myi osan verona keräämästään viljasta.

<< Takaisin