Keskiaika, 1155-1500

Kristinusko tuodaan Suomeen

Ruotsalaiset tekivät ensimmäisen ristiretken Suomeen vuonna 1155, ja kaksi vuotta myöhemmin Henrik asetettiin Turun piispaksi. Suomalaiset eivät kuitenkaan olleet vielä valmiita luopumaan ikiaikaisista jumalistaan. Varsinkin länsisuomalaiset sotivat lännestä tulleita ruotsalaisia ja tanskalaisia sekä idästä maahan yrittäneitä novgorodilaisia vastaan.

Lopulta vuonna 1249 Suomi liitettiin Ruotsin vallan alle ja paavi Innocentius IV:n suojelukseen. Pähkinäsaaren rauha allekirjoitettiin vuonna 1323, jolloin Suomi sai ensimmäisen virallisen itärajansa.

Ruotsalaiset ja hämäläiset

1200-luvulla ruotsalaisia uudisasukkaita asettui Vaantaanjoen laaksoon tuoden mukanaan auran, joka pystyi saviseenkin maahan. Vähitellen maanviljelystaito levisi koko nykyisen Vantaan alueelle.

Rannikon ruotsinkielinen väestö käytti nykyisestä Vantaanjoesta nimitystä "Helsinge". Sisämaata asuttaneet hämäläiset antoivat joelle nimen "Vanda". Muistoksi tästä kaksikielisyydestä on paikannimistöön jäänyt paitsi nykyiset kaupunkien nimet myös esimerkiksi Ruotsinkylä ja Hämeenkylä.

Yhteiskunta kehittyy

Suomi kuului keskiajalla hallinnollisesti Ruotsiin, mikä merkitsi verotuksen ja ruotsalaisen oikeussäännöstön tuloa. Niin sanotut kuninkaan lait sisälsivät useita rauhanlakeja (esim. kotirauha, käräjärauha ja naisrauha) sekä maanomistuksen taannen maanlain (1347). Keskiajan aikana yhteiskunta jakautui säätyihin: aatelistoon, papistoon, porvaristoon ja talonpoikiin. Osa maatiloista oli rälssejä, eli tiloja, jotka varustivat ratsumiehen sotaväkeen ja saivat siitä hyvästä verovapauden.

Vantaan alueelle kehittyi oma seurakunta, Helsingin pitäjä, jo 1300-luvun puolivälin jälkeen. Pyhän Laurin kirkko mainitaan historiassa ensimmäisen kerran lahjoituskirjassa vuodelta 1401, jossa joukko pitäjäläisiä lahjoittaa kirkolle "veromarkan suuruisen maan" sielujensa pelastukseksi. Kirkolla oli myös verotusoikeus pitäjäläisiin.

Kansainvälistä kauppaa

Vuonna 1351 Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika luovutti Porvoon kirkon - mukaanlukien Helsingin pitäjän - pappien nimittämisoikeuden Viron Padisen luostarille. Vähän myöhemmin samana vuonna kuningas luovutti luostarille myös lohenkalastusoikeutensa Helsingaa- eli nykyiseen Vantaanjokeen. Tämä on vanhin säilynyt kirjallinen maininta Helsingin pitäjästä eli nykyisestä Vantaasta. Padisen munkit kalastivat ja asuivat pitkiä aikoja Helsingin pitäjässä vuoteen 1428 asti, jolloin luostari myi pappien nimittämis- sekä kalastusoikeutensa Turun piispa Maunu II Tavastille. Vaikka Padisen munkkikunnan vaikutus jäi vähäiseksi, on heistä edelleen muistona paikannimet Munkkiniemi ja Munkkisaari.

Munkkien lähdettyä jäi Helsingin pitäjän ja Viron Tallinnan välille kiinteät yhteydet, minkä osoittaa Tallinnasta helsingin pitäjäläisille 1420-luvulta alkaen tulleet perinnöt. Talonpojat heräsivät vähitellen hyödyntämään läheisen hansakaupungin tarjoamia kaupallisia mahdollisuuksia.

Helsingin pitäjästä on saattanut olla yhteyksiä myös Saksaan, sillä jopa kolmasosa Suomen porvaristosta oli keskiajalla saksalaisia. Kansainvälinen kauppa keskittyi Turkuun ja Viipuriin, joihin vientituotteet kuljetettiin sisämaasta. Ulkomaille vietiin etenkin kalaa, voita, vuotia ja turkiksia. Tuontituotteita olivat mm. tekstiilit, suola, humalat, juomat, mausteet ja vilja.