Esihistoria, 10000 eKr-1155 jKr

Maa kohoaa merestä

Nykyisen Vantaan alue paljastui viimeisen jääkauden alta 10000-9000 eKr. Aluksi lähes koko Etelä-Suomi oli ns. Baltian jääjärven alla. Vähitellen jään aiheuttama paine väheni, vesimassat purkautuivat valtamereen, ja maa alkoi kohota. Noin vuonna 7500-7000 eKr oli Vantaan alue jo hajanaista rannikkoa ja saaristoa. Puolet Vantaasta, mukaanlukien koko Tikkurila, oli meren alla vielä vuonna 6000 eKr. Noin vuonna 3000 eKr suurin osa Vantaasta oli jo maata. Maan kohoaminen jatkuu edelleen.

Alueen ilmasto on ollut asutukseen sopiva jo 7000-6000 eKr. Vanhimmat esihistorialliset löydöt Vantaan alueelta ovatkin noin vuodelta 6000 eKr Myyrmäen/Kaarelan Jönsaksesta. Jönsas on osoittautunut erittäin rikkaaksi kaivauspaikaksi - tähän mennessä löytöluettelossa on peräti 15000 nimikettä.

Myöhemmältä kivikaudelta merkkejä asutuksesta on löytynyt runsaasti. Tikkurilan Storskog on ollut asuttuna jo vuonna 3000 eKr, ja Jokiniemessä on tutkijoiden mukaan ollut vähäistä maanviljelyä peräti vuodesta 2500 eKr alkaen.

Noin vuoden 2100 eKr vaiheilla on Vantaa kuulunut lounaasta tulleen vasakirveskulttuurin elintilaan, ja Vantaan voidaankin sanoa olleen jo tuolloin kulttuurien kohtauspaikka. Tämä vaihe ei kuitenkaan ollut pitkäaikainen, ja luultavasti vasarakirvesväestö sulautui alkuperäiseen kampakeraamiseen väestöön.

Kylmä kausi

Lämpimimmillään (n. v. 4900 eKr) ilmasto vastasi nykyisen Keski-Euroopan ilmastoa, mutta 3800-luvulta eKr alkaen ilmasto alkoi viiletä ja havupuut valtasivat alaa. Asutus harveni kivikauden loppua (1500 eKr) kohden. On esitetty, että Uudenmaan alueelle olisi muuttanut pronssikaudella (1500-500 eKr) ruotsalaista väestöä, mutta tästä ei ole varmuutta. Vuoden 600 eKr tienoilla ilmasto kylmeni jo nopeasti, ja kiinteä asutus näyttää kokonaan kadonneen tultaessa ajanlaskumme alkuun - tai sitten asumuksia ei vain ole vielä löydetty.

Rautakaudella (500 eKr-1155 jKr) hämäläiset ottivat Vantaan eräalueet metsästys- ja kalastusmaikseen sekä uudisasuttivat myöhemmin sisämaan pohjoisia alueita. Löydöt rautakaudelta ovat hyvin vähäisiä: roomalainen kupariraha (lyöty 222-235 jKr), kolme tuluskiveä, haarapäinen nuolenkärki, rautakirves ja keihäänkärki. Nämä löydöt on tehty nykyisen Helsingin alueelta. Kiinteitä muinaisjäännöksiä on säilynyt peräti kaksi: Vartiokylän muinaislinna, jota on käytetty luultavasti kauppapaikkana, ja Santahaminan Isosaaren kaksi maakumpua, jotka muistuttavat viikinkien hautoja.